Heippa!
Mua kosittiin perjantaina 5.9.2014.
Me oltiin vietetty ihana päivä, lähinnä vaan kotoiltu koska se on parasta mitä etäsuhteessa voi viikonloppuna tehdä kun vihdoin näkee toisen puoliskonsa. Alkuillasta meidän yhteinen ystävä tuli käymään ja toi tyttöystävänsä näytille, tarjottiin kahvit ja kaljat. Vieraat ei viipyneet valtavan pitkään mut sovittiin että mennään illalla yhdessä ulos, sillai neljästään tuplatreffeille.
Lähdettiin sen jälkeen kauppaan, ostettiin ainekset mun lempiruokaan eli Hoisin-kanaan ja mies sai mut innostumaan jälkkäriskumpasta. Vähänpä tiesin mihin sitä tultais vielä tarvitsemaan... :)
Kotona sit tehtiin ruokaa, mies on siitä päävastuussa, on saanu reseptinkin omalta isältään. Kulkee suvussa toi itämaisen ruoan laittotaito, ja mullehan passaa! Mun vastuulle jäi siis lähinnä kananmunan valkuaisen erottelu ja mittalusikoiden tiskaus ainesosien välissä.
Katoin pöytää ja päätin ottaa käyttöön lakkiaslahjani eli hopeisen kynttilänjalan, ja voi millaista tunnelmaa kunnon kynttiläillallisessa onkaan! Enpä tiennyt silloin sitäkään, että hyvin sopi illan teemaan näin jälkikäteen ajateltuna...
Ruoka oli taivaallista, viiniä riitti ja seura oli paras mahdollinen. Pidettiin paljon toisiamme kädestä kiinni pöydän yli, hymyiltiin, juteltiin, pussattiin välillä. Ruoan jälkeen mies halus halailla, se oli oikeen kunnolla touchy feely. Mentiin olkkarin puolelle sohvalle istumaan ja kuunneltiin hyvää musiikkia, en enää kuollaksenikaan muista et mitä mut jotain taivaallisen ihanaa kumminkin. Istuttiin siinä, pussailtiin ehkä vähän (...) ja mä aloin ihmetellä kun mies alko valua kohti lattiaa. Aattelin ensin et sillä on joku hätä mut sit muhun iski et herrajumala, aikooko se kosia? Mies siirsi sohvapöytää vähän kauemmas ja sillon mä tajusin että kyllä vaan aikoo. OLin ihan innoissani mut pidin pään kylmänä, aattelin et antaa mennä miehen tahdilla. Se kävi laittamassa musiikin pois ja tuli taas siihen viereen. Kyseli multa kaikenlaista, kuten et haluunko mä oikeasti olla sen kanssa aina niinkun ollaan puhuttu ja että jaksanko mä sitä huonoinakin hetkinä. Annoin yhden ehdon sille et jaksan, nimittäin et fiiliksen pitää olla molemminpuolinen. Koska mussa on joskus jaksamista ja kunnolla.
Sitten se tapahtu. Mies polvistu mun eteeni, otti molemmat kädet käsiensä väliin ja kerto miten paljon mua rakastaa, miten haluaa et mä oon aina onnellinen, miten haluaa suojella mua kaikelta pahalta ja miten kovasti haluaa olla mun kanssani ei pelkästään aina, vaan ikuisesti. Sitten se kysy multa: "Lupautuisitko sä mulle vaimoksi?" ja musta se oli niin kauniisti sanottu ja niin äärettömän ihanaa. Ja mä sanoin et tottakai, siinä me nojattiin päitämme yhteen ja toistelin vaan et tottakai, tottakai. En meinannu uskoa koko hommaa todeksi, me oltiin oikeesti kihloissa!
Seuraavat kymmenen minuuttia me oltiin molemmat ihan ihme onnellisuustranssissa, mä itkin ja nauroin samaan aikaan ja toinen vieressä vaan kattoo mua vähän pöllämystyneenä, että tapahtuko tää oikeesti, voiko kukaan olla näin onnellinen.
Sovittiin saman tien siinä päivämäärä häille, kätevästi tasan vuoden päähän joka on sillon lauantai. Meidän kummankaan mielestä kihloissa ei kuulu olla vaan olemisen vuoksi, vaan kyllä se aika käytetään häiden valmisteluun. Oon joiltain saanut ensin ihanan onnittelukommentin kihlojen osalta ja sit yhtäkkiä ihmettelvää, vähän kummeksuvaakin käytöstä kun oon sanonut et vuoden päästä on häät. Miks kihloissa sit ollaan jossei naimisiinmenoa varten??
Hoidin sillon samantien illalla vielä tarpeelliset toimenpiteet et meidät voidaan vihkiä kirkossa niin kun mun mies toivoo. Mun puolesta oltais voitu mennä naimisiin vaikka puutarhassa tai rannalla tai jossain vanhassa kartanossa mut oon tosi onnellinen tästä ratkasusta koska vihkipaikka on niin monelle niin tärkeä juttu, ja tiedän et moni tulee olemaan tosi onnellisesti yllättynyt kun kerrotaan paikka. Ja pakko myöntää että on kirkot aika hienoja ja perinteikkäitä vihkipaikkoja.
Avattiin sit skumppapullo, Fresitaa koska kesä oli ollu niin ihana. Juotiin se puoliksi aika lailla kokonaan ja puhuttiin siitä mitä me halutaan, just päivämäärästä ja juhlan luonteesta ja muista. Syötiin myös jälkkärijätskit, meidän lempparia eli kuningatarjäätelöä.
Ilta oli kokonaisuudessaan niin täydellinen, just meidän tyylinen ja unohtumaton. En muista koska oisin viimeksi ollut noin onnellinen. Pistettiin sitten vielä sille yhteiselle ystävälle viestiä että joudutaan tekemään oharit, kerrotaan sitten myöhemmin et miksi ;)
